Valokuvia

Blogger ei enää anna minun siirtää kuvien järjestystä eikä kirjoittaa niiden väliin.
1. kuvassa Vinka sohvalla
2. kuvassa Vinka ja Kopter vetävät köyttä :)
Lopuissa kuvissa sitten uidaan :) Kuvat on vähän tummia, johtuen lainakameran säädöistä, mutta kyllä niistä varmaan se uimisen riemu välittyy :D

Kuvia Vinkasta

Kesällä kerran, ihanan rustoluun kanssa :)

Lisää ilmailijoita :)

Meille tulee Kopterin lisäksi toinenkin koira, neiti nimeltä Vinka. Neiti on vielä virallisesti Adasha. Pelastetaan Koirien kautta tulee Adasha/Vinkakin, niinkuin Kopter aikoinaan. Ja kovasti on koirissa samaa näköä ;)

Lähdemme tyttäreni Juulian kanssa hakemaan Vinkaa kotiin Tallinnasta ensi lauantaina. Tänään sitten iski hillitön mutta positiivinen hermostus. Tuntuu että maha on todella täynnä perhosia ja varmaan muitakin siivekkäitä. Jotenkin tänään asiasta tuli vasta todellinen. Lauantaina meillä on kaksi koiraa!

Jännittää, miten Kopteri sopeutuu toiseen koiraan, joka vie tietysti osan huomiosta. Uskoisin, että sen suhteen menee ihan hyvin. Tuleehan Kopteri toimeen Ronjankin kanssa. Entä millainen on Vinka, ja miten hän sopeutuu meihin ja Kopteriin. Onko edessä siisteyskoulutus, miten lenkkeily sujuu, tuhoaako paikkoja? Vihainen Vinka ei ole ainakaan tarhalla ollut.

Nyt entistä tärkeämmäksi nousee sitten aktiivisuus. Koirat siis (onneksi) pakottavat minutkin liikkeelle! Tähän asti on ollut vuoropäivät, kuka käyttää Kopteria pidemmällä lenkillä. Ja välillä on päässyt riehumaan irti luontoon tai Roistonkulmalle :)

Koirapuistoon tulee varmaan alussa etenkin suunnattua usein, kun Vinkaa ei uskalla laskea irti. Siellä on aidat ympärillä, vaikka muuten ympäristö ei kovin virikkeellinen olekaan. Koirapuistoon on vaan pari kilometriä matkaa maantietä pitkin. Maantie on kapea paikoin, ja siinä on pitkä "silta", missä kulkee paljon myös rekkoja. Se voi jännittää koiraa. Minullahan ei ole omaa autoa, eli pitää sitten kerjätä siskolta lainaan alussa ainakin, jos tuonne haluaa.

Niin ja tuo otsikko, nuo ilmailijat... Nehän on Kopteri ja nyt siis myös Vinka. Vinka tarkoittaa tuon koneen lisäksi myös tunturituulta, eli sopii siksi myös hyvin koirani nimeksi. Lapin maisemat kun on minulle sitä "sielunmaisemaa".

Vuosi vilahti...

OHHOH! Meni yli vuosi päivitysten välillä! No nyt uusia kuulumisia Kopterista.

Kopteri on edelleen, no Kopteri eli vauhtia on, vaikkakin poika on rauhoittunut aika paljon ilmeisesti iän myötä. Kivet on edelleen rock, edes pallot ei voita niitä ihanuudessa. Eli sellainen puolikkaan jalkapallon kokoinen kivi kun sattuu hollille, niin sen kanssa pitää sitten riehua läkähdyksiin saakka. Sille pitää pommpien haukkua, sitä pitää vetää etutassuilla, sitten taas haukkua ja sitten nuolla. Ja kaikki alusta uudelleen ja uudelleen. Nyt Kopterilla on kivikielto, kun meinaa mennä ihan överiksi näin keväällä, kun ne ihanaiset paljastuvat hangen alta!
Liekö ollut aikanaan tarhalla kivi häkissä (ainoa virike) ja siellä ehdollistunut noin tiukkaan tuo homma?



Ja nyt keväällä sitten, voi että, ette arvaa mitä ihanaa on tapahtunut! On alkanut kukkien kastelu-kausi! Siis letku, josta tulee vettä, voiko ihanampaa olla (paitsi se kivi ehkä ). Kun ottaa letkun esille sitä pitää vahtia jo tarkasti. Ja kun käännän hanan päälle Kopteri kuuntelee tarkasti, ja kun vesi alkaa valua, niin äkkiä sinne "haukkaamaan" vettä.



Kopteri on laihiksella, edelleen vai pitäisikö sanoa taas. Ja koko perheellä tiukka kuri, ettei saa antaa herkkuja salaa. Aika hyvältä alkaa nyt jo näyttää. Poika on ollut terve, ei mitään ongelmia ole ollut koko aikana. "Mamman" perään on edelleen kovasti, mutta kun olen kotiäitinä, niin harvoinpa Kopterin tarvitsee yksin ollakaan. Nukkuu samassa huoneessa, mutta lattialla omalla pedillään. Jos jättää oven toiselle puolelle, alkaa vinkua.
Rapsutuksia osaa jo hienosti kerjätä. Kääntää tyrkylle oikein oikean paikankin, mistä rapsuttaa Sellainen koko perheen halinalle on kyllä, varsinainen ilopilleri!
Ronjan kanssa käy leikkimässä vähintään kerran viikossa, ja Ronja on meillä usein viikonloput. Ronjan juoksuaikaan se on tosin mahdotonta, Kopteri kun menee ihan sekaisin, eikä ymmärrä raukka olevansa leikattu.

Ydinluut on suurta herkkua, niistä pitää muille kuin "mammalle" vähän muristakin, jos meinaavat tulla liian lähelle. Sen verran harvinaista herkkua kuitenkin! Mistä sitä tietää, jos tulee joku perheen lapsista ja syö kaiken ihanan ytimen naamariinsa
Tänään oltiin taas Roistonkulmalla katsomassa Ronjaa ja niitä ihania hevosia! Ja voi että, ihania hevonkakkakasoja. Kopterihan heti piehtaroi yhdessä, ja haisee nyt, no... mielenkiintoiselle. Pestiin kyllä nyt illalla kotona, mutta kaikki haju ei lähtenyt. Aamulla uusiksi pesulle paremmilla aineilla. Alla jokseenkin puhdas koira, kukkien kastelun takia on naamakin ja korvat märät...

Kuulumisia pitkästä aikaa

Onpas mennyt aikaa viime päivityksestä. Ja tämänkin lupasin jo eilisillaksi, mutta koukutuin lukemaan kirjaa, ja unohdin koko asian :)

Kopter on maailman iloisin ja vilkkain koira, siltä minusta ainakin tuntuu :)

Poika on täynnä puuhaa ja rakkautta perhettä ja palloja kohtaan. Ihan överiksi pallojen kanssa ei silti ole mennyt, voi niiden antaa olla välillä rauhassakin. Pallot ovat ihania Kopterista myös silloin, kun ne ovat jo puhki. Tunnearvo on siis jäljellä silloinkin ;)

Aika lailla poika on silti rauhoittunut viimeisen kuukauden aikana. Ronjalla kun oli juoksut, mei

nasi Kopterinkin käytös mennä överiksi, mutta kun juoksuista päästiin, poika on oppinut nautiskelemaan päiväunistakin. Nykyään Kopter tulee aika usein ettoneille "mamman" kainaloon :). Ilmeisesti paksun alusvillan lähtö on vaikuttanut niin, että vieressä ei tule enää tuskaisen kuuma, kuten ennen.

Tyttäreni kuvasi pienen pätkön Kopterin puuhia tavallisella kameralla, eli jälki on mitä on, mutta video löytyy osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=0ErQSFy_Ly8

Kopter kotiutuu

Kainalossa päiväunilla

Kopter voi edelleen oikein hyvin. Poika on saanut jo vähän karkeampaakin karvaa sen onnettoman haituvan sekaan, jossa tuntui olevan vain pohjavilla. Turkki kiiltää hienosti, ja on jo jokseenkin hajuton ja puhdaskin. Massupuolella on vielä joitain likaimekkeitä, joita ei edes kaksi pesua ole saanut pois. Lähtevät varmaan vasta kasvamalla pois.

Eläinlääkärillä käydessä kysyin, milloin pojan saa pestä uudelleen, ja eläinlääkäri sanoi, että vaikka heti, ei ole rajoitusta. Pesu tulikin sitten tarpeeseen, sillä poika päätti piehtaroida hevosen lannassa! Nyt poika ei enää haise junan vessalta, niin kuin tullessaan.

Kopter syö reippaasti, on vähän kyllä arka aina uusien ruokien kanssa. Menee pari minuuttia ennen kuin alkaa kunnolla syömään. Ensin haistelee ja vähän maistaa, menee pois, maistaa taas... Olisiko irtolaisena ollessaan oppinut, että ei kannata uusia ruokia heti syödä, ettei tule kipeäksi? Ruokaa saa olla kupissa koko ajan, ei ole pakko ahmia kaikkia heti. Kerran päivässä annan yleensä jotain nappuloiden lisäksi, ja noita nappuloita on aina tarjolla, samoin kuin tietysti vettä.

Munakas tuntuu olevan Kopterin erityinen herkku. Kun teen sitä itselleni, poika napottaa istua vieressä uskollisesti, että eikö hänkin saisi vähän? Pieniä paloja olen antanut, tosin en pöydästä, ainakaan useasti :D. Eihän poikaa saa opettaa kerjäämään! Hyvät tavat hänelle siinä mielessä on, ei juurikaan kerjää, ja silloin kun kerjää, se tapahtuu kun laitan ruokaa, ei koskaan kun istumme pöydässä.

Ronja määritti koirien välisen arvojärjestyksen ruokailutilanteessa, ja nyt on selvää, että kyllä se Ronja vaan on pomo. Meinaa Kopteria pomottaa ruokailun kanssa urakalla, ja nyt joudunkin vahtimaan, että Ronja antaa Kopterin syödä rauhassa. Ronjan kuppi on eri huoneessa, mutta meinaa kulkea aina kahden kupin välillä. Kun Kopter menee toiselle, Ronja seuraa, ja Kopter väistää toiselle ja Ronja taas seuraa jne. Nyt Ronjalle on siis määrätty vain toinen kuppi, ja kielletään, jos yrittää lähellekään Kopterin kuppia, kun Kopter syö.

Kopter parka kun ei meinannut välillä uskaltaa syödä ollenkaan, vilkuili koko ajan, tuleeko Ronja lähelle. Vasta kun välissä oli suljettu ovi, uskalsi syödä. Kaikkihan johtuu siitä, että Kopter aikansa isotteli ruokien suhteen, kunnes kerran Ronja tosissaan puraisi Kopteria. Ei mitään haavaa tullut, mutta varmaan sattui. Ronjalla on kuitenkin aika lailla suurempi pää ja suu kuin Kopterilla, ja Ronja on paljon vahvempi kuin Kopter.

Ulkona Kopter sitten kyllä ottaa omasta ruumiinrakenteestaan kaiken hyödyn irti. Kopter on nimittäin paljon nopeampi kuin Ronja. Niinpä Kopter härnää Ronjan aina juoksukilpaan :)
Kovasta koirat leikkivät pihalla, monta kertaa päivässä on kunnon paini ja riehunta menossa. Siinä kasvaa Kopterin lihakset ja Ronjan maha pienenee :)

Nappuloiden tai pienten herkkupalojen heittely hankeen on nykyään jokapäiväistä, koirat nauttivat niiden kaivelemisesta. Ilmeisesti päivän leikit ovat niin rankat, että nykyään säännöllisesti yhdeksän maissa illalla koirat alkavat jo nukkumaan yöuniaan. Kopter on vallannut sohvan, Ronja nukkuu lattiapatjalla. Kopterilla on mahtavia nukkuma-asentoja, yleensä joku jäsen roikkuu reunan yli :). Nyt Kopter on oppinut, että sen ruumiinjäsenen ei kannata olla pylly, muuten putoaa unissaan sohvalta :D

Aamu alkaa aina riehumisella ja leikkimisellä, joten aamupäivät menevät pihalla. Välillä otetaan päiväunet ja sitten taas jaksaa leikkiä ja juoksennella pihalla.

Kopterista on tullut koko perheen lellikki, ja vaikka poika on tänään ollut meillä vasta 3vkoa ja yhden päivän, tuntuu, kuin hän olisi ollut meillä aina. Niin oleellinen osa perhettä Kopter on.

Tämä on minun lelu!

Kopter on luonteeltaan todella iloinen ja leikkisä, pentukin tietysti vielä vähän. Kaikkea pitää tutkia, ja kaikesta ollaan kiinnostuneita. Lähelle on ihanaa tulla rapsuteltavaksi, ja kun rapsutuskiintiö on täynnä alkaa leikkiminen. Ensin yritetään ottaa minus käsistä hampailla kiinni (ei purista leukoja, ei satu lainkaan) mutta kun se kielletään, niin solmunarun kanssa on ihanaa leikkiä. Sitä pitää retuuttaa ja riepottaa ja pitää vetokisoja mamman kanssa. Tennispallo on myös ihana, sen kanssa voi leikkiä tai sitä voi vain pitää suussa tyytyväisenä.

Eilen Kopter oppi myös tempun, hyppäämään käskystä hyppää! Mitään temppuja en ole juurikaan edes halunnut vielä opettaa, olen antanut pojalle aikaa kotiutua ensin. Käskyt kotiin, tänne, tule, irti, ei ja ulos ovat jo hanskassa. Irti tosin vähän satunnaisesti :) Joskus pitää vielä ottaa suusta tavara väkisin, jos siellä on jotain muuta kuin koiralle sopivaa.

Kopter ei ole tehnyt tuhojaan, eikä syönyt mitään mitä ei olisi saanut, mutta kun tätä kehuin eräälle tuttavalle eilen aamupäivällä, iltapäivällä Kopter meinasi syödä sekä kuulakärkikynän että rasvatuubin. Viisas poika :D

Ydinluu on suurinta herkkua, mutta se piti kiireesti viedä Ronjalta piiloon. Joskus iltaisin kun Kopter on yksin ulkona, kuulen, kun poika jyystää sitä jossain piilossa. Tallessa se siis edelleen on.

On oikeasti käsittämätöntä, miten paljon iloa ja rakkautta Kopter tuo meille, ja miten hienosti kaikki on mennyt. Tietenkin jotain pientä aina on, ja Kopter on äärettömän vilkas mikä ei sopisi missään muualla kuin täällä maalla, ja tavat ovat vielä hakusessaan, mutta tuntuu todella, että vaikka yrittäisi, parempaa koiraa ei meille olisi voinut sattua. Kopter on juuri meidän perheelle räätälöity!

Kuvia

Anna minä nuuskin sinua!

Nyt nukuttaa!